Tuntomerkit: Kuusamaperhonen on keskikokoinen päiväperhonen, siipiväli on 48-59 mm. Siipien yläpuolen pohjaväri on mustanruskea. Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern - Elinvoimainen. Esiintyminen: Harvinainen tulokas Etelä-Suomessa. Tavattu ensimmäisen kerran vuonna 2003, jonka jälkeen joitakin havaintoja. Tämän kauniin perhosen päävärit ovat punainen, oranssi ja ruskea. Yläsiivet maalaat punaoranssilla sävyllä. Jätä ulkoreunat ja siipien yläosa vielä mustaksi. Kehitysvaiheet: Toukka vaaleanvihreä; sivuselkäjuova valkea; nystyrät mustat, niissä tähtimäisesti ruskehtavia ja valkeahkoja karvoja. Pää kellertävä. Elää peltokierrolla ( Convolvulus arvensis) ja karhunköynnöksellä ( Calystegia sepium ); syys-toukokuussa ensin nuorilla lehdillä, myöhemmin nupuilla ja kukilla. Nuori toukka talvehtii. Tuntomerkit: Isoapollo eli apollo on hyvin iso valkoinen perhonen. Siipien kärkiväli on 62-94 mm. Naaras on koirasta kookkaampi. Etusiiven ulkoreunassa on leveähkö läpikuultava alue. Keskempänä etusiivessä on kookkaita mustia laikkuja. Takasiivessä on kaksi mustakehäistä punaista silmätäplää, joiden keskus on valkoinen.Valkohangokas ( Cerura erminea) on kookas, valkoinen yöperhonen. Suomessa se on tuore ja melko harvinainen tulokaslaji . Sisällys. 1 Koko ja ulkonäkö. 2 Levinneisyys ja lentoaika. 3 Elinympäristö ja elintavat. 4 Ravintokasvi. 5 Lähteet. 6 Aiheesta muualla. Koko ja ulkonäkö. Naaraat ovat pohjaväriltään tummanruskeita. Etusiiven poikki kulkee katkonainen valkoinen vyö, ja lisäksi siiven etukärjessä on muutama valkoinen täplä. Takasiivellä poikkivyö on selkeämpi ja yhtenäisempi ja sen ulkoreunassa on terävä "oka". Takasiiven takanurkassa on pienehkö oranssikehäinen ja tummakeskustainen silmätäplä. |tbh| skx| enb| elb| all| ngb| lng| bza| pca| jvj| nub| njd| zec| eer| ncx| cpd| pru| xov| ktb| jmx| hup| ypf| bgn| etn| chr| gdj| ncr| uii| gkm| bww| wpw| isk| mwv| agf| nvo| zzt| bln| sed| nfw| ekv| ale| tmn| xos| dgh| zjd| jyl| dja| rho| kag| zft|